Köppääsen tarina

[Aina]

Koska Köppääne painottuu pääosin piirroksiin ja tarinoihin, kerrotaan Köppääsen tallin henkilöiden elämästä tarinana. Tarina alkaa tallin uudistuksen alusta, jolloin omistajahahmo vaihtui ja nykyiset omistajahahmot astui suuriin lannan hajuisiin ratsastussaappaisiin. Tarinaa kerrotaan pääosin ulkopuolisen näkökulmasta, mutta kertoja saattaa välillä vaihtua minä muotoon, ja kertoja voi olla oikeastaan kuka tahansa tallin henkilökunnasta. Tarinan osia ilmestyy alkuun tiiviiseen tahtiin, kunnes palaa "normaaliin" uraansa. Päivämääriä ei ole kaikille tarinoille määritelty tarkasti, vaan osaan on merkattu vain kuukausi ja viikonpäivä. Suosittelen lukemaan Köppääsen henkilöiden esittelyt henkilöt-sivulta, jotta tarinaa olisi helpompi seurata. (:

[Aina]

Järkyttävä muuttouutinen
sunnuntai, tammikuu 2017

    "Aina! Sä et voi olla tosissas! Et sä VOI ostaa itelles hevostallia! Ethän sä oo eres ratsastanu kymmeneen vuoteen, saati sitte osaisit hevostallia pyörittää!" Else huudahti epäuskoisena ja suorastaan järkyttyneenä.
    "Ai, kuka sanoo etten voi? Kyllä voin ostaa jos niin tahdon. Tai oikeastaan, ostin jo. Nimet on papereis talli hevosineen on mun." Aina myhäili tyytyväinen virne kasvoillaan kun Elsen leuka oli tippua kokonaan.
    "Siis mitäh?! Ostit jo?! Miten sä kuvittelit pyörittäväs ratsastuskoulua ku hädin tuskin itekkää pysyt hevosen seläs?!" Else alkoi kuulostaa jo hieman vihaiselta.
    "No tässä kohtaa sinä, rakas pikkusiskoni, astut kuvioihin. Sähän valmistut ensi keväänä ratsastuksenohjaajaksi, joten siinä ois sulle kuule hyvä työpaikka valmiina. Tämä kevät ku sitkutellaan sun pitämillä viikonlopputunneilla ja viikolla aattelin pyytää jotakuta valmentajaa pitämään pari tuntia.. Ja sittenhän sä pääsisit parin vuoden päästä opiskeleen ratsiopeksi ku ois työkokemusta riittävästi alalta ja..." Aina paasasi nerokasta suunnitelmaansa kun Else keskeytti hänet.
    "Heiheihei hetkinen! Miten sä oot nuon varma jotta mä tulisin sinne tallille töihin. Sehän on täältä meiltä yli saran kilsan pääs enkä torellakaa rupia ajamaan sinne päivittäin sun bisneksiä hoitelemaan!"
    "Voi Else rakas, ku se päärakennus on niin suuri että kyllä sulle sieltä oma luukku löytyy, ei olisi kuule työmatkaa tallille ku pari kymmentä metriä ulko-ovelta. Että meneppäs jo pakkaamaan tavaroita nii päästään ylihuomenna muuttamaan. Ja pakkaa Hupin tavarat kans, mä jo palkkasin Sussun kuskiksi hevosautollaan tuomaan sun ponin osan tavaroista ja..." Else näytti niin järkyttyneeltä että Ainan oli pakko keskeyttää.
    "Siis ylihuomenna? Ja Hupi mukaan? Ja sä oot jo pyytäny Sussun kuskiksi?" Else takelteli sanoissaan näyttäen epäluuloiselta.
    "Niin niin. Hupi tulee mukaan, et kai luule että mä meidän vahinkolapsen jättäisin tänne kauas oman onnensa nojaan. Mä kuule tykkään siitä kakkiaisesta niin paljo että tottakai se tulee mukaan, ja sitä odottaa tallilla uudet kaverit. Nii ja sielä on maneesi ja muutenki hyvät puitteet sun ratsastella." Aina vakuutteli siskoaan hyväntuulisena ja oli jo varma ettei Else enää pystyisi kieltäytymään.
    "Mitä jos mä kieltäyryn tulemasta?" Else kysyi mietteliäänä.
    "Pöh, et sinä kieltäyry, eihän sua täälä mikää pirättele. Ja mä ku täs mietin että tallilla olevien hevosten lisäksi mä tarttisin vielä pari uutta yksilöä ja siihen mä tarttisin vähä sun mielipidettä ja ratsastustaitoa." Aina löi Elsen käteen nivaskan papereita jotka osoittautui hevosten myynti-ilmoituksiksi.
    "Siis pitäiskö MUN valita näistä sun tallilla tulevia tuntihevosia?"
    "No niin mä vähä suunnittelin, tai oikeastaan, näistä sä saat valita pari tuntihevosta ja tässä on muutama potentiaalinen hevonen joista voit valita itelles hevosen. Ku tuo poni-ikä alkaa sulla olla jo ohitte vaikka Hupi ihana karvakorva onkin. Mutta Hupin tehtävä on jatkossa toimia lasten ja pienikokoosten nuorten karvamopona, ettei siitä luopuakkaan tarvi." Else katsoi taas isosiskoaan suu auki tietämättä mitä sanoa, jolloin Aina näki tilaisuutensa tulleen, hoputti siskoaan paperit käsissään pakkaamaan ja lähti itse omalle asunnolleen hoitamaan omia romujansa muuttovalmiuteen.

[Aina]

Kamat kasaan ja kaasua
maanantai, tammikuu 2017

    "Hopoti hopoti Nipsu! Se oli viimene laatikko, joten koitas ny kipittää autoon että päästään lähtemään. Sussu jo soitteli, että se lähtee ny kotoansa ajeleen tallille, joten meidän pitäis olla menos jo. Ei Sussulla oo koko päivää aikaa orotella tallilla, että sä saat hyvästeltyä täältä jokaasen natisevan saranan ja villakoiran lattialta. Hupiki on jo valmiina lähtöön, pitää vain kantaa sen tavarat autoon ja lastata poni kyytiin." Aina hoputti siskoaan joka kaihoisasti katsoi entistä kotiaan kohti.
    "Joojoo mä tuun ny, äläkä sä ny ressaa.. Ei tästä oo pitkä matka tallille, et ehitään kyllä ennen Sussua sinne." Else mutisi kun kiipesi oman autoonsa ja Aina hyppäsi oman citymaasturinsa ratin taakse. Sisarukset lähtivät huristelemaan läheistä yksityistallia kohti, josta haettaisiin Elsen poni tavaroineen matkaan.

Hupi odotteli karsinassaan kun Else meni laittamaan sille matkustussuojia jalkoihin ja loimen selkään. Aina ja Sussu saivat nopeasti ponin tavarat (joita hemmotellulla pikkuisella silmäterällä tietenkin oli PALJON) autoon, joten enää Hupi puuttui kyydistä. Tamma käveli innokkaana auton kyytiin ja pian päästiinkin jatkamaan matkaa.

Reilun tunnin ajomatkan päästä autokulkue kääntyi isommalta asfalttitieltä pienemmälle ja Aina ilmoitti radiopuhelimen (tietenkin, sellaiset oli oltava, olihan tämä Ainan oma suuruuden hullu suunnitelma) kautta että tallille olisi enää vain muutaman kilometrin matka. Viimein, hiekkatien varrelta alkoi näkyä pienen metsikön keskeltä, jonkin korkean rakennuksen kattoa, jota Else epäili maneesiksi. Pihatielle kääntyessä Else ei tiennyt mitä olisi ajatellut. Edessä näkyi kivinavetta hevostarhoineen, joka ilmeisesti oli nykyisin talli, sen takana punainen tupa, ehkä se perunamaakin jossain lumen alla, ja toisella puolella lisää rakennuksia ja aitoja. Kiviseinäisen tallin vieressä tarhassa kökötti kaksi hevosta, toinen oli jokin musta poni, jonka rotua Else ei osannut sanoa ja toinen oli mustan sävyinen suomenhevonen. Naiset tulivat ulos autoistaan samalla hetkellä kun tallin ovesta ilmestyi miehen pää näkyviin. Aina harppoi tervehtimään miestä ja viittoi Elseä paikalle.
    "Raimo, tässä on siskoni Else. Else, tässä on Raimo. Raimo on hoitanut hevosia tämän muuttohärdellin ajan, ja lupautui jatkossakin olemaan auttavana kätenä sen minkä ehtii ja jaksaa, että saadaan homma toimimaan. Raimo asuu tuossa reilun kilometrin päässä, ja heillä on se lypsykarjatila mikä nähtiin matkalla." Aina selosti innoissaan ja Else yritti vaivihkaa silmäillä tarhassa olevia hevosia. Raimo ja Aina keskustelivat viime päivien tapahtumista, mitä hevosille kuului, ja mitä kylällä oli tapahtunut, jottei utelias Aina joutunut olemaan pimennossa mistään paikallisesta juorunpoikasesta.

Keskustelun venyessä ja venyessä, Else Sussun avustuksella purki Hupin pois autosta ja lähti taluttamaan sitä tallia kohti. Raimo huikkasi, että Hupille oli varattu karsina oli päätyovesta sisälle mennessä ensimmäinen karsina oikealla puolellla. Else astui ovesta sisään poni perässään seuraten, ja uteliaana tutki ensimmäisiä kahta karsinaa. Ne olivat suuremmat ja vahvempi rakenteiset kuin muut karsinat. Toisessa luki nimi Roni ja toisessa Leevi. Else päätteli nimien perusteella hevosten olevan ruunia, eikä asiaa sen enempää ajatellut. Seuraavassa karsinassa oli Hespen nimi ja Hupia vastapäätä asustelisi Elma. Tilavassa, reilusti turpeella kuivitellussa karsinassa Hupia odotti kasa hyvännäköistä heinää, jota poni halusi heti mutustelemaan. Else hymähti itsekseen ja riisui tammalta matkustuskamppeet. Tallin ovi aukesi ja kuului puheensorinaa.
    "Else, tuu jo. Raimo lupas esitellä sulle paikat ja hevoset, ja se osaa kertua sulle tarkemmin nuotten kaviokkaiden pään sisällöstä." Aina hoputti siskoaan ja katosi takaisin pihalle.

    "Noniin, nämä tyttöset sä jo näitkin, mutta esitellääs vähä tarkemmin. Tämä tässä on Hespe, mustanvoikko suokki. Se on ny 6-vuotias ja oikeen mukava ja heleppo luonteeltansa. Mun tytär, Niina, on käyny näitä liikuttelemas täs viime päivinä ja kertoi jotta Hespe on helpoin käsiteltävä. Tuo tuossa on Elma, se on dalesinponi ja välillä oikea kiukkupussi, tai tavalliseksi tammaksi Niina sitä sanoi, mutta en mä siihen oo niin paljon ehtiny tutustua." Raimo kertoi ja lähti johdattamaan seuruetta tallipihan poikki.
    "Tuo on ihan vain konehalli ja varasto, mitä ite sinne oon vilikaassu, niin siä on lana kentän ja maneesin huoltoa varten ja jonkisortin ite kyhätty kastelukärry. Toki jotain muutaki roinaa oli, mutta en tarkemmin oo tutkinu. Tuossahan tuo kenttä onkin, nyt tosin lumen alla ja käyttämättä, ku sitä maneesia ny näin talvella vain on käytetty." Raimo viittoi sinne ja tänne, selosti omaa hevoskokemustaan ja välillä harhautui juttelemaan kyläläisten sukulaisuussuhteista ja ties mistä vanhoista sukuriidoista. Aina kuunteli vierellä pelkkänä korvana ja näytti siltä, kuin olisi kaivannut kynää ja paperia muistiinpanojen tekemiseen. Else kulki Sussun kanssa hieman taaempana ja vilkuili välillä taakse jääneiden karvakorvien suuntaan.

Seurue suuntasi uuteen tallirakennukseen, sieltä löytyi kuusi suurta karsinaa ja vaikutti kaikin puolin hyvältä kokonaisuudelta. Matka jatkui satulahuoneen läpi ovesta ulos ja seuraavaksi suuntana oli pihatto. Else tykästyi tilavaan makuuhalliin, sekä erillään olevaan huolto-osioon missä oli iso karsina varsomisia ja sairaustapauksia varten.
    "Tämä on kyllä mahtava, tää pihatto. Kolmelle hevoselle varsoineen tämä on mitoitettu, mutta mahtuus tänne varmasti useampiki aikuinen hevonen. Ainaki nuo kaks karvaturria, Hespen ja Elman, vois nakata tänne saman tien, ja taitaas se teirän tuoma poniki täälä sujuvasti mennä muiren mukana." Raimo jutusteli Ainan kans, ja Else itsekseen mietti sitä vaihtoehtoa että Hupin laittaisi tammalaumaan pihattoon.

    "Jahas, ja sitte käyrään kattomas poikia.." Raimo totesi ja lähti kävelemään erellä kauempana näkyvän aitauksen suuntaan.
    "Miksi niitä ruunia pidetään täällä, eikö ne menisi ihan hyvin siinä Hespen ja Elman viereisessä tarhassa?" Else kiirehti kysymään, jolloin Raimo kääntyi kysyvänä katsomaan ja Aina vilkaisi ihmeissään sisarensa päälle.
    "Mitä ruunia? Ei täälä oo ainuttakaa ruunaa." Raimo ennätti ennen Ainaa vastaamaan.
    "Mutta mitäs ne pojat sitten on? Ei kai täälä ny oreja ole?" Else ihmetteli entisestään.
    "Orejapa hyvinki, sukukalleuret tallella kummallaki, ja komeita poikia ne ovat!" Raimo naurahti ja jatkoi matkaa tarhan suuntaan.
    "Aina! Mikset sä kertonu että sä oot ostanu nuotten tammojen lisäksi orejakin?! Mitä sä niillä luulet tekeväsi?!"
    "Ai miten niin? Tuntiratsuina ne on tähän mennessäkin toiminu, ja toimii jatkossakin, toki pienemmässä ryhmässä ja kokeneilla. Ja jos joku haluaa niitä käyttää jalostukseen, niin ei mulla sitäkään vastaan ole mitään. Sitä paitsi erellinen omistaja oli kaavaillu tuota Leeviä Elmalle, eikä se munkaa mielestä huonolta yhristelmältä vaikuta." Aina osoitti sormellaan mustaa komeaa ponioria, jolla oli vielä muhkeampi harja, häntä ja otsatukka kuin Elmalla. Ponin vieressä loimen alla seisova komea musta puoliveriori hörisi uteliaasti seurueelle ja käveli ylvästä askelta aidan viereen.
    "Vau! Ompas ne upeita... Mutta kuinka ne on samassa aitauksessa?! Eikö ne tappele?" Else ihmetteli, johon Raimo vain totesi ettei parhaat kaverukset ole koskaan tapelleet edes tammoista keskenään.

Kun Else oli toipunut pahimmasta järkytyksestä, seurue palasi takaisin vanhan tallin luo ja purkasi Hupin tavarat satulahuoneeseen. Pihalla alkoi jo pikku hiljaa hämärtää, joten Raimo jäi avuksi kantamaan sisarusten painavimpia muuttolaatikoita päärakennukseen. Kaikkien laatikoiden ollessa tuvassa, Aina oli kaivanut kahvinkeittimen esiin, ja keitti Raimolle kahvit. Maitoa ei tietenkään jääkaapissa vielä ollut, mutta näytti musta kahvi kelpaavan. Raimon lähdettyä alkoikin suurin urakka, tavaroiden purkamisen suhteen.
    "Tervetuloa uuteen kotiin rakas siskoni!" Aina totesi siskoaan rutistaen.